Ajassa liikkuvat – tanssin tekijöiden tarinoita toi DANS STHLM -festivaalille kolme taiteilijaa, joiden tarinat eivät jättäneet ketään kylmäksi. Dansen Husetin aulaan rakennetussa leiripaikassa tarinoitiin, kuunneltiin, keskusteltiin – itkettiin ja naurettiin yhdessä. Moni oli miettinyt etukäteen, miten jaksaa kolmituntisen tapahtuman. Turhaan!
Dansnät Sverigen Malin Lundqvist oli yksi niistä, joka epäröi tilaisuuden kestoa, mutta ihmetteli sitä, kuinka nopeasti aika kului.
”Ajassa liikkuvat loi harvinaisen tilan, jossa koreografit voivat puhua pitkään ja paljastaa yhteisiä polkujaan sekä sukupolvesta tai taustasta johtuvia erityisiä esteitä.”
Hänen mukaansa tällaiset kokemukset edistävät tunnistamista, empatiaa ja paljastavat odottamattomia yhteyksiä. Ruotsin tanssiverkoston tuottajana Malin kohtaa alan arjen haasteita päivittäin.
”Ajassa liikkuvat tarjoaa elintärkeän hengähdystauon nopeasti muuttuvalla tanssialalla, joka liian usein unohtaa pohdinnan tarpeellisuuden, hän lisää.
”Tapahtuma valotti myös sitä todellisuutta, missä eri maista ja sukupolvista tulevat koreografit voivat kokea syvällisesti yhteyttä keskinäisessä vuoropuhelussa”, sanoo Danscentrum Sverigen toiminnanjohtaja Amy Fee.
”Heidän taiteellisten matkojensa kautta yleisö saa käsityksen paitsi yksittäisistä työskentelytavoista myös tanssin taidemuotoa ympäröivistä aiemmista ja nykyisistä olosuhteista: työelämän realiteeteista, sosiaalisista konteksteista, taiteellisesta kehityksestä sekä muuttuvista kulttuurimaisemista, jotka muovaavat sekä taiteilijoita että yleisöä.”
Fee on ollut aktiivisesti kehittämässä tanssin pohjoismaista yhteistyötä ja arvostaa sitä, että tapahtuman ”antaa aikaa pohdinnalle, vivahteille ja syvemmälle ymmärrykselle nykytanssin monimuotoisuudesta ja kehityksestä Pohjoismaissa”.
Kansainvälistä huomiota
Tanssikirjoittaja ja tutkija Anna Kozonina kirjoittaa Springback Magazinen verkkojulkaisussa DANS STHLM -festivaalin arvostelun yhteydessä poikkeuksellisesti myös puheohjelmasta: ”This format stands out as an interesting alternative to the typical festival events dedicated to dance history. It shifts the focus from grand names and linear progressions not just to the personal (and not to the myth of the ’exceptional personality’) but to the complex web of social ties, infrastructures and circumstances in which artists exist and dance histories are forged.”